Niin se vaan on, että enää meillä ei ole, kun kaksi burmavauvaa. Pekka lähti perjantaina Tampereelle Saija ja Mikko ihmisten ja Taavi kissan sekä Rölli koiran kaveriksi. Tutustuminen on sujunut hyvin, Taavi otti hyvin vastaan kissakaverin ja Röllikin labbismaiseen tapaan rakasti heti uutta perheenjäsentä:) Myöskin Saijan ja Mikon Pekka on hurmannut.

Sakea uusi koti odotti lauantaina. Koti on Oulussa Ullan, Annen ja Jaakon luona sekä tietysti isä-Nekon. Taisi isä tunnistaa poikansa, kun niin hyvin otti sukulaisensa vastaan. Siellä on riehuttu yötämyöten ja pidetty omistajat hereillä.

Rasmus suuntaa Lappeenrantaa kohti muutaman yön päästä torstaina, joten vielä hetken saamme nauttia hänen seurastaan. Siellä Maija ja Mikko jo odottaakin uutta perheenjäsentä kuumeisesti.

Pulla jää onneksi kotimieheksi. Haikeaahan tämä on, kun pennut muuttavat omiin koteihinsa, mutta se lohduttaa, kun kaikilla on tosi hyvät uudet kodit. Toivottavasti saadaan kuulla kuulumisia pennuista jatkossakin. Mielenkiintoista nähdä minkalaisia kolleja näistä suloisista pienistä pojista oikein kasvaa:)

Palataas hetkeksi vielä tapahtumiin, kun kaikki kisut olivat meillä. Maanantaina käytiin eläinlääkärillä ottamassa toiset rokotukset, mikrosirut ja eläinlääkärintarkastus. Jännittelin, että kuinka tuo mikrosirun laitto sujuu, mutta jännittäminen oli turhaa, nopeaa kävi, eikä pennut tainnut paljoa edes huomata koko tapahtumaa. Rokotuksista ei onneksi tullut taaskaan mitään jälkireaktioita.Kuvassa pojat Pekka vasemmalla ja Pulla oikealla ovat lähdössä eläinlääkäriin.

Pentujen elämän alkuviikkojen seuraaminen on ollut todella mielenkiintoista aikaa. Niitä viikkoja en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Uskomatonta, miten nopeaa kissanpennut kehittyvät ja kasvavat. Alussa painoa oli 53-86 grammaa ja kolmen kuukauden kuluttua sitä on jo kaksi kiloa, joten tahti on uskomaton. Jokainen pentu on ollut oma viehättävä persoona ja varmasti tulee olemaan sitä jatkossakin. Jokaisella pennulla on varmasti oma paikka meidän jokaisen sydämmessä.

Haluan kiittää suuresta tuesta, jota olen saanut kasvattaja-Maijalta ja Tuomakselta, suuri kiitos teille.

Laittelen aika-ajoin kuulumisia siitä kuinka pentujen elämä sujuu uusissa kodeissa. Kiitos kaikille, jotka olette ahkerasti seuranneet blogia, uskomattoman ihanaa, kun viestejä on tullut aivan tuntemattomilta ihmisiltä ympäri Suomea.

Iloista lopputalvea ja käykäähän aina välillä kurkkimassa Lorienin G-pentujen kuulumisia täällä:)

Paula