Taitaa joutua kohta pentukopan laitaa korottamaan, ettei pennut tule ylilaidan:)
Touhua alkaa laatikossa jo olemaan, pentujen liikkuminen on lisääntynyt huomattavasti ja samalla rohkeutta tulee lisää. Uskalletaan jättää emo ja pentukaverit ja lähteä tutkimaan laatikkoa joka puolelta. Suurihan tuo reviiri ei vielä pennuilla ole, mutta muutaman päivän aikana on huomannut tuon rohkeuden lisääntymisen, ennen pennut oli kaikki samassa kasassa, nyt ollaan uteliaina menossa tutkimaan myös sitä laatikon toista laitaa. Saa nähdä missä vaiheessa, jokin pennuista huomaa, että hei täällä etupuolella on tämmöinen matalampi kohta, josta aukeaa suuri maailma:) Saishan nuo pienokaiset vielä vähän aikaa pysyä tuolla kopassa, joten täytyy hieman korottaa tuota emon ulosmeno aukkoa.

En ole vielä tänne kirjoittanutkaan kuinka meillä muu perhe on ottanut pennut vastaan. Lapset on tottakai aivan haltioissaan. Mies uskalsi eilen ensimmäistä kertaa ottaa tuon suurimman pennun käteensä ja huomasi hänen naamastaan, että myös hän on vallan ihastunut pentuihin. Mies ei tietenkään pelkää kissoja (onhan tuo joutunut jo kymmenen vuotta asumaan minun ja kissojen kanssa), vaan hänen mielestään pennut ovat olleet niin pieniä, että hän pelkäsi särkevänsä ne, jos ottaisi syliin aikaisemmin, no varmasti tästä lähtien hänetkin löytää pentukopan ääreltä useasti. Punksu meidän 13,5v norjalainen metsäkissa käy aina välillä tarkastamassa, että pentulaatikossa on kaikki hyvin ja poistuu sen näköisenä, että hommat hanskassa. Miisa 13-v burmamme ei oikein tiedä kuinka suhtautua pentuihin. Hän on tosi kiinnostunut pennuista, mutta samalla ehkä hieman pelkää niitä. Pentukopan ohitse, kun Miisa kävelee, niin monesti sieltä suun välistä pieni sähähdys kuuluu, mutta sittenkun hänelle näyttää pentua, niin Miisa tulee uteliaana nuuhkimaan pentua ja on tosi kiinnostuneen oloinen. Onneksi Iines tuntee vanhan burma-rouvamme hyvin ja tietää, että pieni sähinä  ei ole niin vakavaa, vaan kuuluu vanhan rouvan luonteeseen.
Mimmille labbis koirallemme, kun ollaan esitelty pennut, niin hän on aivan innoissaan. Varovaisuutta täytyy tosin noudattaa Mimmin ja pentujen kanssa, koska kokoero on aika huikea ja Mimmin innostuessa saattaisi pieniin pentuihin sattua, joten vielä joudumme rajoittamaan koiran ja pentujen yhdessä oloa, mutta varmasti, kun pennut kasvavat ja oppivat liikkumaan kunnolla, niin myös he oppivat tulemaan hyvin juttuun keskenään.

Huomenna tai viimeistään lauantaina uusia kuvia tiedossa, vietetäänhän meillä silloin 2 viikko synttäreitä!